Keskustelupalstoilla törmää nykyään yhä useammin ja useammin aiheeseen ruokariippuvuus. Mitä se sitten on? Usein tämä jatkuva ylensyöminen johtuu ihmisen yrityksestä hallita tunteitaan. Syödään ahdistukseen, iloon, suruun.. Ruoka voi tutkimusten mukaan aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta, mutta erityisesti sokeri voi aiheuttaa myös jonkinasteista fyysista riippuvuutta.
Ruoka ja syöminen liitetään lähes aina myös yhdessäoloon ja rentoutumiseen. Lähdetään kavereiden kanssa elokuviin, puolison kanssa käydään ravintolassa tai vietetään rentoa koti-iltaa juoden viiniä ja syöden herkkuja, juhlissa syödään..
Stressin tai ahdistuksen lievittämiseen syöminen on ihan hyvä ja terveellinen vaihtoehto, sillä useat tarttuvat siinä tilanteessa päihteiden tuomaan "hyvään oloon". Kun syömällä on kerran saatu stressi pois, liitämme syömisen hyvään oloon. Näin syntyy kierre, jossa aina stressaantuessamme syömme ja haemme uudelleen sitä kerran saavutettua hyvän olon tunnetta.
Jotkut ovat riippuvaisia makeisista tai leivoksista, jotkut suolaisista herkuista ja joillekin kelpaa mikä tahansa ruoka himon iskiessä. Ruokariippuvuudesta voi kuitenkin tulla terveydelle haitallinen, jos riippuvainen alkaa lihoa. Niin käykin helposti, kun kierteen alettua tulee ensin pari kiloa, mikä aiheuttaa taas lisää stressiä, jota yritetään lievittää syömällä.
Sokeririippuvuuteen, tai oikeastaan hiilihydraattiriippuvuuteen on alettu kiinnittää huomiota vasta viimevuosina. Nyt siihen on mahdollista saada hoitoakin esimerkiksi tukiryhmän muodossa. Sokeririippuvuuden oireita ovat pitkittynyt väsymys hyvistä yöunista huolimatta, mielialanvaihtelut ja se, että lopettaa makeansyömisen vasta kun kaikki on syöty tai kun vatsa on kipeä ja olo turvonnut.
Oman riippuvuutensa sokeriin voi todeta pitämällä tauon hiilihydraateista ja tarkkailemalla itseään. Mikäli hiilihydraatittoman ajan sisällä huomaa riippuvuuden oireita, on aika tehdä elämäntapamuutos.
tiistai 29. marraskuuta 2011
Arttu Niemelä, 18, opiskelee kolmatta vuotta audiovisuaalista alaa Tampereen Ammattiopistossa. "Hain Av-alalle, koska minua kiinnosti kaikki meidaan liittyvä, erityisesti elokuva- ja tv-puoli" Arttu kertoo. Hän kiinnostui av-alasta vasta yhdeksännen luokan talvella, kun sai koulussa eteensä ammattivalinta-oppaan. Tutustumiskäynti Rollikalla vain lisäsi kiinnostusta alaa kohtaan. Muita kouluvaihtoehtoja hänellä ei oikein ollutkaan, ainoastaan lukio ensimmäisellä varasijalla.
Koko opiskeluajan Artun suurimpana kiinnostuksenkohteena on pysynyt elokuva- ja tv-ala. "Lähinnä elokuvaohjaajan työ on ollut sellainen pieni haave johon haluaisin erikoistua, jos sellainen on mahdollista". Artun unelma olisi päästä Hollywoodin isoihin ympyröihin menestyneenä elokuvaohjaajana, mutta sinne on vielä matkaa. Valmistujaisia vietetään keväällä 2012 ja sen jälkeen Arttu suunnitteli käyvänsä armeijan ja jatkavansa opintojaan ammattikorkeakoulussa. "Siitä eteenpäin en itse asiassa tiedä tarkalleen vielä, mutta onhan minulla tässä aikaa miettiä."
Mielenkiintoisimpia projekteja opintojen aikana ovat Artun mielestä olleet erilaiset monikameraprojektit. "Mielestäni se kuvastaa hieman työelämän touhua" Arttu perustelee. Hän kertoo myös lyhyetelokuvaprojektien jääneen mieleen, koska niissä voi päästää mielikuvituksensa valloilleen. "Saamme itse keksiä idean lyhytelokuvaan, tehdä käsikirjoituksen ja niin edelleen. Vain taivas (ja budjetti) on rajana".
Arttu on hyötynyt koulussa oppimistaan asioista myös vapaa-ajalla. Ennen opintojen aloitusta hän ei omien sanojensa mukaan tiennyt "mistään mitään", mutta nyt hän osaa käsitellä kuvia, editoida videoita, tehdä nettisivuja... Lisäksi hän on oppinut käsittelemään laitteita, nyt hän osaa esimerkiksi asettaa kameran säädöt niin että ne tekevät kuvasta hyvän ja niin että sitä on helppo käsitellä jälkeenpäin.
Media-alan kovasti kohuttu työtilanne arveluttaa Arttua hieman. "Meille ei ole varmaa työpaikkaa tiedossa, joten meidän on tehtävä joko hyvä ensivaikutelma työharjoittelussa, että saisimme töitä sieltä, tai sitten ryhdymme yrittäjiksi". Kolmantena vaihtoehtona on hakea työtä jostain ihan muualta kuin media-alalta. Koskaan Arttua ei ole kuitenkaan kaduttanut se, että hän haki juuri tälle alalle. "Kakkosvuonna oli pieniä epäilyksiä siitä, olenko oikealla alalla, mutta kun rupesin miettimään, mitä kaikkea tämä ala pystyy antamaan minulle, tulin siihen tulokseen että tämä on minun juttuni".
Koko opiskeluajan Artun suurimpana kiinnostuksenkohteena on pysynyt elokuva- ja tv-ala. "Lähinnä elokuvaohjaajan työ on ollut sellainen pieni haave johon haluaisin erikoistua, jos sellainen on mahdollista". Artun unelma olisi päästä Hollywoodin isoihin ympyröihin menestyneenä elokuvaohjaajana, mutta sinne on vielä matkaa. Valmistujaisia vietetään keväällä 2012 ja sen jälkeen Arttu suunnitteli käyvänsä armeijan ja jatkavansa opintojaan ammattikorkeakoulussa. "Siitä eteenpäin en itse asiassa tiedä tarkalleen vielä, mutta onhan minulla tässä aikaa miettiä."
Mielenkiintoisimpia projekteja opintojen aikana ovat Artun mielestä olleet erilaiset monikameraprojektit. "Mielestäni se kuvastaa hieman työelämän touhua" Arttu perustelee. Hän kertoo myös lyhyetelokuvaprojektien jääneen mieleen, koska niissä voi päästää mielikuvituksensa valloilleen. "Saamme itse keksiä idean lyhytelokuvaan, tehdä käsikirjoituksen ja niin edelleen. Vain taivas (ja budjetti) on rajana".
Arttu on hyötynyt koulussa oppimistaan asioista myös vapaa-ajalla. Ennen opintojen aloitusta hän ei omien sanojensa mukaan tiennyt "mistään mitään", mutta nyt hän osaa käsitellä kuvia, editoida videoita, tehdä nettisivuja... Lisäksi hän on oppinut käsittelemään laitteita, nyt hän osaa esimerkiksi asettaa kameran säädöt niin että ne tekevät kuvasta hyvän ja niin että sitä on helppo käsitellä jälkeenpäin.
Media-alan kovasti kohuttu työtilanne arveluttaa Arttua hieman. "Meille ei ole varmaa työpaikkaa tiedossa, joten meidän on tehtävä joko hyvä ensivaikutelma työharjoittelussa, että saisimme töitä sieltä, tai sitten ryhdymme yrittäjiksi". Kolmantena vaihtoehtona on hakea työtä jostain ihan muualta kuin media-alalta. Koskaan Arttua ei ole kuitenkaan kaduttanut se, että hän haki juuri tälle alalle. "Kakkosvuonna oli pieniä epäilyksiä siitä, olenko oikealla alalla, mutta kun rupesin miettimään, mitä kaikkea tämä ala pystyy antamaan minulle, tulin siihen tulokseen että tämä on minun juttuni".
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Suicide Love Boat yhteiskiertueelle Vains of Jennan kanssa
Tamperelainen "Rock n' Growl"-bändi Suicide Love Boat tekee minikiertueen yhdessä Bam Margeran suojatin, Vains of Jennan kanssa. Mukana kiertää myös kolmas bändi, irlantilais-suomalainen Damian Cullen Band. Neljä keikkaa sisältävä minikiertue alkaa huomenna, 27.10 Tampereen Jack the Roosterista. Viimeisellä, Helsingissä soitettavalla keikalla on mukana myös DJ:nä toimiva Jussi69.
Suicide Love Boat perustettiin vuonna 2009 ja sen jälkeen bändi on julkaissut kaksi omakustanne-ep:tä ja syhden singlen. Takana on myös yli viisikymmentä keikkaa ja yksi ammattivoimin toteutettu musiikkivideo. Musiikkityyli Rock n' Growl on saanut nimensä kuuntelijoilta ja bändiltä itseltään. Bändi kuvaa tyyliä hard rockiksi, jossa on yhdistettynä puhdasta ja niinsanottua örinälaulua. Lavaesiintyminen on omaa luokkaansa, sillä bändin lavarekvisiittaan kuuluu mm. miehistöasut, valkoinen maskeeraus piilolinsseineen, pelastusrenkaita ja hirttosilmukoita. Suicide Love Boat on hoitanut itse promootion, keikkamyynnin, julkaisut ja kaiken muun. Nyt bändi etsii levy-yhtiötä, sillä levy on valmis mutta julkaisija puuttuu.
Torstai 27.10. Jack The Rooster, Tampere.
Liput ovelta 8€. K-18. Show alkaa 22.00. http://www.jacktherooster.fi/
Perjantai 28.10. Pub Katse, Jyväskylä.
Liput ennakkoon baarista syyskuun aikana 5€, ovelta 8€. K-18, Ovet aukeaa 22.00. http://www.pubkatse.fi/
Lauantai 29.10. Toimintakeskus Vuoltsu, Vuolteenkatu 13, 33100 Tampere.
Ikärajaton. Alkaa kello 15.00.
Lauantai 29.10. Bar Backstage / Green Room, Helsinki.
Liput ovelta 6€. K-18. Ovet aukeaa 22.00. http://www.bakkari.fi/
http://www.suicideloveboat.com/
torstai 13. lokakuuta 2011
Ja juna kulkee vaan (tai sitten ei)
Muutama viikko sitten, tarkalleen 14.9 oma elämäni hankaloittui huomattavasti. Tämä oli se päivä, kun VR teki uudistuksensa. Jo pari viikkoa ennen uudistusta paasattiin kovasti siitä, kuinka hyvä se tulee olemaan ja kuinka hinnat vain alenevat. "Mitä aikaisemmin ostat lipun, sitä halvemmalla saat sen", niin ne väittivät. Ennakkolipun pystyisi ostamaan aikaisintaan 60 päivää ennen matkaa, viimeisintää seitsemän päivää ennen matkaa. Lisäksi lipujen nimet muuttuvat. Toisen luokan lipusta tulee peruslippu ja business-lippu muutetaan joustavaksi lipuksi. Myös matkustusluokkien nimet muuttuvat eko- ja ekstra-luokiksi. Tässä kohtaa voisi kysyä, että mikä ihmeen eko-luokka? Käsittääkseni veturi on se osa, josta ne saasteet tulevat, eikä siinä vaiheessa ole mitään väliä istutko eko-luokassa vai et.
Omat kokemukseni eivät ole aivan niin hienoja kun lupailtiin. Suunnittelin tässä taannoin matkaa Lieksaan. Seitsemän tuntia junassa istumista kahden vaihdon kera ei kuulostanut kaikista luotettavimmalta matkustusvaihtoehdolta, VR:n aikataulut kun tiedetään. Kaksi viikkoa ennen matkaa tarkastelin näitä niin sanotusti halpoja ennakkolippuja. Ennakkolipun hinta hipoi kuuttakymmentä euroa, kun taas peruslippu, eli se minkä saa ostettua rautatieasemalta vain pari minuuttia ennen matkaa, oli hinnaltaa noin 27 euroa. Jopa minun matikkapäälläni voi helposti päätellä että kuusikymmentä euroa on enemmän kuin kaksikymmentä seitsemän. Päädyin ostamaan liput asemalta. Olen kuitenkin iloinen, että junat kulkivat ajallaan ja vaihdot menivät niin kuin pitikin.
Varmasti uudistuksessa on myös positiivisia puolia, esimerkiksi verkkokaupan uudistus. Uutuutena tuli vaunukartta, josta voi valita itselleen mieleisen paikan jo lippua ostaessa. Lisäksi verkkokaupan tarjontaa monipuolistettiin ja nyt sieltä saa ostettua muun muassa lipun Venäjälle. Toinen hyvältä kuulostava uudistus on Junat kartalla-palvelu, josta voi seurata junien kulkua reaaliajassa.
Junien seurattavuudesta tulevat varmasti monet hyötymään ainakin talvella, kun voi tarkistaa että kauanko ehtii vielä istumaan sisällä lämpimässä ennen kuin tarvitsee lähteä kahlaamaan hangessa kohti junaa. Tai bussia, mikäli juna on jäänyt matkalle. Ne sentään kulkevat ajallaan ympäri vuoden. Pelottavinta tässä on, että uudistus jatkuu vielä vuosien ajan. Koska se tulee siihen pisteeseen että se toimii?
Lähteenä Matkaopas-lehden uutinen.
Omat kokemukseni eivät ole aivan niin hienoja kun lupailtiin. Suunnittelin tässä taannoin matkaa Lieksaan. Seitsemän tuntia junassa istumista kahden vaihdon kera ei kuulostanut kaikista luotettavimmalta matkustusvaihtoehdolta, VR:n aikataulut kun tiedetään. Kaksi viikkoa ennen matkaa tarkastelin näitä niin sanotusti halpoja ennakkolippuja. Ennakkolipun hinta hipoi kuuttakymmentä euroa, kun taas peruslippu, eli se minkä saa ostettua rautatieasemalta vain pari minuuttia ennen matkaa, oli hinnaltaa noin 27 euroa. Jopa minun matikkapäälläni voi helposti päätellä että kuusikymmentä euroa on enemmän kuin kaksikymmentä seitsemän. Päädyin ostamaan liput asemalta. Olen kuitenkin iloinen, että junat kulkivat ajallaan ja vaihdot menivät niin kuin pitikin.
Varmasti uudistuksessa on myös positiivisia puolia, esimerkiksi verkkokaupan uudistus. Uutuutena tuli vaunukartta, josta voi valita itselleen mieleisen paikan jo lippua ostaessa. Lisäksi verkkokaupan tarjontaa monipuolistettiin ja nyt sieltä saa ostettua muun muassa lipun Venäjälle. Toinen hyvältä kuulostava uudistus on Junat kartalla-palvelu, josta voi seurata junien kulkua reaaliajassa.
Junien seurattavuudesta tulevat varmasti monet hyötymään ainakin talvella, kun voi tarkistaa että kauanko ehtii vielä istumaan sisällä lämpimässä ennen kuin tarvitsee lähteä kahlaamaan hangessa kohti junaa. Tai bussia, mikäli juna on jäänyt matkalle. Ne sentään kulkevat ajallaan ympäri vuoden. Pelottavinta tässä on, että uudistus jatkuu vielä vuosien ajan. Koska se tulee siihen pisteeseen että se toimii?
Lähteenä Matkaopas-lehden uutinen.
torstai 6. lokakuuta 2011
Arvostelu: Moulin Rouge!
Baz Luhrmannin ohjaama musikaali nuoren runoilijan ja Moulin Rouge-yökerhon kurtisaanin rakkaustarinasta. Tätä vuonna 2001 julkaistua elokuvaa voisi kuvailla varsin onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Musiikiksi on valittu maailman valloittaneita pop- ja rock-hittejä, kuten Queenin ”Show must go on” ja Nirvanan ”Smells like teen spirit”. Romanttiseen Pariisin sijoittuva Moulin Rouge tarjoaa myös upean visuaalisen elämyksen värimaailmoineen ja henkilöhahmoineen. Toteutus on erinomainen, sillä näinkin värikäs ja yksityiskohtainen teos, vieläpä musikaali, voisi helposti olla vaikeasti seurattava.
Tarina alkaa, kun runoilija Christian (Evan McGregor) saa tilaisuuden kirjoittaa näytelmän esitettäväksi Moulin Rougessa. Rikas Herttua lupaa rahoittaa näytelmän, mutta vain sillä ehdolla että saa omakseen Christianin rakkaan, kurtisaani Satinen (Nicole Kidman). Konkurssin partaalla kiikkuvan Moulin Rougen omistajalla, Harold Zidlerillä (Jim Broadbent) ei ole muuta mahdollisuutta kuin suostua tarjoukseen. Harjoitusten välissä nuori pari tapaa salaa Herttualta, mutta mustasukkaisuus ja väärinkäsitykset uhkaavat tuhota suhteen jo alkutaipaleella. Herttua saa pian tietää parin tapaamisista ja uhkaa perua lupauksensa näytelmän rahoittamisesta. Näytelmän vuoksi Satine esittää rakastavansa Herttuaa, ja sekoittaa pakan kokonaan. Elokuvan lopussa, näytelmän ensi-illan kulissessa kolmiodraama tulee päätökseensä. Ei kuitenkaan sillä tavoin mitä voisi olettaa elokuvan alun perusteella.
Näyttelijät tekevät kukin huikean suorituksen musikaalissa, ja mikä hienointa; McGregor, Kidman ja Broadbent kaikki laulavat osansa itse. He myös todella osaavat laulaa! Moulin Rouge saikin peräti kuusi Golden Globe ehdokkuutta, mm. parhaasta mies- ja naispääosasta sekä parhaasta ohjauksesta.
Odottamattomat juonenkäänteet vain lisäävät mielenkiintoasi loppua kohden, eikä yksi katselukerta riitä. Tämä elokuva on katsottava aina uudelleen ja uudelleen. Moulin Rouge muistetaan varmasti vielä pitkään yhtenä aikamme hienoimmista musikaaleista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


