Ruokariippuvuus

Keskustelupalstoilla törmää nykyään yhä useammin ja useammin aiheeseen ruokariippuvuus. Mitä se sitten on? Usein tämä jatkuva ylensyöminen johtuu ihmisen yrityksestä hallita tunteitaan. Syödään ahdistukseen, iloon, suruun.. Ruoka voi tutkimusten mukaan aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta, mutta erityisesti sokeri voi aiheuttaa myös jonkinasteista fyysista riippuvuutta.

Ruoka ja syöminen liitetään lähes aina myös yhdessäoloon ja rentoutumiseen. Lähdetään kavereiden kanssa elokuviin, puolison kanssa käydään ravintolassa tai vietetään rentoa koti-iltaa juoden viiniä ja syöden herkkuja, juhlissa syödään..

Stressin tai ahdistuksen lievittämiseen syöminen on ihan hyvä ja terveellinen vaihtoehto, sillä useat tarttuvat siinä tilanteessa päihteiden tuomaan "hyvään oloon". Kun syömällä on kerran saatu stressi pois, liitämme syömisen hyvään oloon. Näin syntyy kierre, jossa aina stressaantuessamme syömme ja haemme uudelleen sitä kerran saavutettua hyvän olon tunnetta.

Jotkut ovat riippuvaisia makeisista tai leivoksista, jotkut suolaisista herkuista ja joillekin kelpaa mikä tahansa ruoka himon iskiessä. Ruokariippuvuudesta voi kuitenkin tulla terveydelle haitallinen, jos riippuvainen alkaa lihoa. Niin käykin helposti, kun kierteen alettua tulee ensin pari kiloa, mikä aiheuttaa taas lisää stressiä, jota yritetään lievittää syömällä.

Sokeririippuvuuteen, tai oikeastaan hiilihydraattiriippuvuuteen on alettu kiinnittää huomiota vasta viimevuosina. Nyt siihen on mahdollista saada hoitoakin esimerkiksi tukiryhmän muodossa. Sokeririippuvuuden oireita ovat pitkittynyt väsymys hyvistä yöunista huolimatta, mielialanvaihtelut ja se, että lopettaa makeansyömisen vasta kun kaikki on syöty tai kun vatsa on kipeä ja olo turvonnut.

Oman riippuvuutensa sokeriin voi todeta pitämällä tauon hiilihydraateista ja tarkkailemalla itseään. Mikäli hiilihydraatittoman ajan sisällä huomaa riippuvuuden oireita, on aika tehdä elämäntapamuutos.

Arttu Niemelä, 18, opiskelee kolmatta vuotta audiovisuaalista alaa Tampereen Ammattiopistossa. "Hain Av-alalle, koska minua kiinnosti kaikki meidaan liittyvä, erityisesti elokuva- ja tv-puoli" Arttu kertoo. Hän kiinnostui av-alasta vasta yhdeksännen luokan talvella, kun sai koulussa eteensä ammattivalinta-oppaan. Tutustumiskäynti Rollikalla vain lisäsi kiinnostusta alaa kohtaan. Muita kouluvaihtoehtoja hänellä ei oikein ollutkaan, ainoastaan lukio ensimmäisellä varasijalla.

Koko opiskeluajan Artun suurimpana kiinnostuksenkohteena on pysynyt elokuva- ja tv-ala. "Lähinnä elokuvaohjaajan työ on ollut sellainen pieni haave johon haluaisin erikoistua, jos sellainen on mahdollista". Artun unelma olisi päästä Hollywoodin isoihin ympyröihin menestyneenä elokuvaohjaajana, mutta sinne on vielä matkaa. Valmistujaisia vietetään keväällä 2012 ja sen jälkeen Arttu suunnitteli käyvänsä armeijan ja jatkavansa opintojaan ammattikorkeakoulussa. "Siitä eteenpäin en itse asiassa tiedä tarkalleen vielä, mutta onhan minulla tässä aikaa miettiä."

Mielenkiintoisimpia projekteja opintojen aikana ovat Artun mielestä olleet erilaiset monikameraprojektit. "Mielestäni se kuvastaa hieman työelämän touhua" Arttu perustelee. Hän kertoo myös lyhyetelokuvaprojektien jääneen mieleen, koska niissä voi päästää mielikuvituksensa valloilleen. "Saamme itse keksiä idean lyhytelokuvaan, tehdä käsikirjoituksen ja niin edelleen. Vain taivas (ja budjetti) on rajana".

Arttu on hyötynyt koulussa oppimistaan asioista myös vapaa-ajalla. Ennen opintojen aloitusta hän ei omien sanojensa mukaan tiennyt "mistään mitään", mutta nyt hän osaa käsitellä kuvia, editoida videoita, tehdä nettisivuja... Lisäksi hän on oppinut käsittelemään laitteita, nyt hän osaa esimerkiksi asettaa kameran säädöt niin että ne tekevät kuvasta hyvän ja niin että sitä on helppo käsitellä jälkeenpäin.

Media-alan kovasti kohuttu työtilanne arveluttaa Arttua hieman. "Meille ei ole varmaa työpaikkaa tiedossa, joten meidän on tehtävä joko hyvä ensivaikutelma työharjoittelussa, että saisimme töitä sieltä, tai sitten ryhdymme yrittäjiksi". Kolmantena vaihtoehtona on hakea työtä jostain ihan muualta kuin media-alalta. Koskaan Arttua ei ole kuitenkaan kaduttanut se, että hän haki juuri tälle alalle. "Kakkosvuonna oli pieniä epäilyksiä siitä, olenko oikealla alalla, mutta kun rupesin miettimään, mitä kaikkea tämä ala pystyy antamaan minulle, tulin siihen tulokseen että tämä on minun juttuni".