Luentosarja Median makupalat

Ensimmäinen luento

Fasilitaattori Jarmo Tuominiemi, Demola

Demola on tamperelainen innovaatiotehdas, joka tekee yhteistyötä korkeakouluopiskelijoiden kanssa. Mikä sitten on innovaatio? Luennollaan Tuominiemi ansiokkaasti selitti käyttämiään termejä ja hänen päätavoitteensa oli, että yleisö luennon jälkeen tietäisi kolme asiaa: mikä demola on, millaisia projekteja siellä tehdään ja millaista viestintää innovaatioprojekteissa käytetään. Innovaatiolla tarkoitetaan keksintöä, joka otetaan käyttöön ja joka osaltaan aiheuttaa muutosta.

Käytännössä projektit Demolassa etenevät seuraavanlaisesti: yrityksellä on ongelma, joka tulisi ratkaista. Demola saa tiedon ongelman olemassaolosta ja korkeakouluopiskelijat voivat hakea tiimiin mukaan. He saavat neljä kuukautta aikaa ratkaisun keksimiseen ja idean muotoiluun sellaiseksi, että se voidaan esitellä. Tämän jälkeen tuotokselle hankitaan lisenssi ja se mahdollisesti myös laitetaan myyntiin.

Esimerkkinä Demolassa aikaansaadusta tuotteesta Tuominiemi esitteli Wild Chords–oppimispelin, joka valittiin Euroopan parhaaksi vuonna 2011. Pelin tarkoituksena on tehdä kitaransoiton opettelusta hauskaa ja helppoa. Demolasta lähtöisin oleva yritys, Ovelin, tekee nyt tuottoa innovaatiollaan.

Vuosittain Demolassa on noin sata projektia, joissa on mukana noin neljäsataa opiskelijaa. Projektien kautta 35% opiskelijoista työllistyy. Demolan toiminnassa on mukana maailmanlaajuisia suuryrityksiä kuten Microsoft ja Nokia. Yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa on syntynyt lasten mediakasvatuspeli Kirjatin mediamatka. Vaikka projektit suuriltaosin liittyvät tietokoneisiin, on mukana myös konkreettisempia aikaansaannoksia, kuten puhelinkopit meluisiin avokonttoreihin.

Toinen luento

Toimittaja ja tietokirjailija Rauli Virtanen

Rauli Virtasen luento pohjautui paljolti hänen ottamiinsa valokuviin lukuisilta katastrofialueilta. Tampereen yliopistossa lehdistö – ja tiedotusoppia opiskellut Virtanen kertoi kuviensa avulla sota-alueiden karuista oloista. Syyriassa pommitusten jälkeen jätehuolto tai palolaitos ei toiminut ja kuolinilmoituksia luettiin ilmoitustauluilta.  Sotilassairaalaan tuli päivittäin viisikymmentä arkkua lisää, eikä hoitajia ollut tarpeeksi huolehtimaan loukkaantuneista. YK-autoja ammuttiin ja kivitettiin. Elämä oli karua eikä ulkomaailma auttanut. 

Virtanen kirjoitti blogia Suomen kuvalehteen Syyrian kauhuista. Työ oli haastavaa ja ajoittain vaarallistakin, sillä toimittajia ei haluttu päästää joka paikkaan ja heitä epäiltiin vakoojiksi. Naamioituneena tai piiloutuneena Virtanen kuitenkin hankki tarvittavat kuvat ja haastattelut. Naamioleikit jatkuivat 2001 entistä kekseliäämpinä, kun viisumiton toimittajaporukka pukeutui naisiksi rajanylityksen takia.

Toimittajana Virtanen on kiertänyt ympäri maailmaa: Vietnam, Afganistan, Afrikka, Peking… Hän kertoo nähneensä niin pilvessä olevia lapsisotilaita, pankkivankitilanteita kuin kylmän talven uhkaamia pakolaisia ilman kotia. Monipuolisten, taidokkaiden kuviensa ja selkeän kerronnan ansiosta Virtasen luento oli mielestäni luentosarjan kiinnostavin. En ennen luentoa ollut ehkä edes kuullut hänen nimeään, saati tiennyt millaista työtä mies on tehnyt. Tämänkaltainen työlleen omistautuminen ja vaarojen uhmaaminen on ihailtavan rohkeaa.

Kolmas luento

Ohjaaja ja kirjailija Aleksi Delikouras

Aleksi Delikouras sai kipinän media-alalle kaksitoistavuotiaana saatuaan videokameran. Kallion lukion mediakurssilla syntyi Nörtti-video, joka lopulta olikin Delikouraksen ponnahduslauta media-alalle. Lukion jälkeen matka jatkui Taideteolliseen korkeakouluun elokuvaohjauksen opiskelijaksi, jonne Delikouras pääsi sisään kolmannella yrittämällä.

Alun perin Nörtin piti olla vakavalla otteella tehty videodokumentti peliriippuvaisuudesta, mutta lopulta siitä tuli humoristinen, faktaa ja fiktiota sekoittava kokonaisuus. Esimerkiksi Nörtin 18-vuotis syntymäpäiväjuhlat oli yksi todellisista tapahtumista. Video sai kolme jatko-osaa ja siitä on tulossa myös elokuva.  Aiemmin Ninja-kirjoja kirjoittaneelle Delikourakselle ehdotettiin, että miksei Nörtistäkin voisi kirjoittaa kirjan. Nyt kyseinen kirja on Finlandia Junior-ehdokkaana.

Luento oli mielenkiintoinen siinä mielessä, että Aleksi Delikouras on nuoreen ikäänsä nähden saanut paljon aikaan. Niin kuin hän sanoikin, ei tarvitse odottaa että on 50-vuotias ja parrakas tehdäkseen jotain mitä haluaa. Tärkeintä on pitää hauskaa ja tehdä sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Luento motivoi myös siksi, että Delikouraksen huono äidinkielennumero ei ole estänyt häntä ryhtymästä kirjailijaksi. Itseensä uskomalla saa paljon aikaan.

Viides luento

Tuottaja Samu Reijonen, Uusi päivä

Uusi päivä-sarjan takana on päätös, jonka mukaan YLE:llä pitää olla oma päivittäissarja. 2009 järjestettiin kilpailu, jossa alan eri toimijat saivat kertoa ideoitaan siitä, millainen sarjan tulisi olla ja mikä on kiinnostavaa. Lopulta sarja muotoiltiin kahdesta parhaasta ehdotuksesta. Yhden jakson tekemiseen menee noin neljätoista viikkoa laskien käsikirjoituksen aloittamisesta aina esittämiseen asti. Kuvauksia on yleensä kahdessa eri paikassa samaan aikaan. Toinen ryhmä kuvaa ulkokohtaukset, toinen kuvaa sisäkohtaukset studiolla. Yhden kohtauksen kuvaamiseen on aikaa noin 25 minuuttia, eli työtahti on hurja. Jaksoja esitetään vuoden aikana yleensä 102-105.

Uuden päivän on tarkoitus olla monimediallinen, eli sen tulee olla esillä myös netissä ja radiossa. Sarjan hahmoilla on esimerkiksi omat Facebook-sivunsa, joille heidän kuviteltuja elämäntilanteitaan päivitetään. Sarjassa esiintyvä bändi, Vihreät Valot, tekee ihan oikeita keikkoja.

Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa tuottajaksi opiskellut Reijonen kokeili aikoinaan esimerkiksi musiikkivideoiden ja dokumenttien tekemistä, mutta totesi ettei niillä töillä ole mahdollista elää Suomessa. Lopulta hän päätyi Uuden päivän päävastuulliseksi tuottajaksi. Tuottajana hän tekee hyvin monenlaisia juttuja ja hänen vastuullaan on esimerkiksi näyttelijöiden esimiehenä toimiminen, budjetissa pysyminen ja käsikirjoituksen valvominen muutaman mainitakseni. Tuottajana Reijosen täytyy siis hallita monta aihealuetta.

Kuudes luento

Toimitussihteeri Pasi Toivonen, Ajankohtainen Kakkonen

Pasi Toivonen aloitti uransa toimittajana vuonna 1980 sanomalehti Länsi-Suomessa. Neljä vuotta myöhemmin hän sai paikan A-Studion kesätoimittajana ja on siitä lähtien työskennellyt lähinnä television parissa. Vuodesta 1995 asti Toivonen on ollut Ajankohtaisessa Kakkosessa, 2009 hänestä tuli toimitussihteeri. Ajankohtainen Kakkonen pyrkii erottautumaan muista ajankohtaisohjelmista antamalla puheenvuoron mielenkiintoisille ihmisille, joilla on painavaa sanottavaa ainaisten ministerihaastattelujen sijaan.

Toivonen luennoi aiheesta modernin julkisuuden päiväkäskyt. Ensimmäinen koskee nopeutta ja kohua. Lehdet kilpailevat siitä, kuka ensimmäisenä kertoo uutisen ja kuka saa aikaan suurimman kohun. Toivonen pitää ilmiötä huolestuttavana, koska kohun alle jää helposti tärkeitä, suuria uutisia jotka eivät saa ansaitsemaansa huomiota.

Toinen päiväkäsky kuuluu näin: ”Jos joku sanoo tai tekee jotain, jota voidaan käyttää häntä vastaan, käytettäköön se täysimääräisesti häntä vastaan”. Media iskee häikäilemättömästi kiinni heti huomattuaan jonkun tekemän virheen ja yrittää kuohuttaa vastaanottajia. Toisen päiväkäskyn vastakohdaksi Toivonen esittää hyvän toimittajan, joka kaikilta haastatettaviltaan yrittää saada irti heidän parhaat argumenttinsa. Harvoin niin kuitenkaan käy.

Toivosen luento oli myös yksi luentosarjan mielenkiintoisimpia. Hänen selkeä kerrontansa, rehelliset mielipiteet ja omat näkökulmansa antoivat paljon.

Seitsemäs luento

Yrittäjä ja radiotoimittaja Mikko Siltala

Moniosaaja Mikko Siltalan ura alkoi radiotoimittajana Radio Satahämeessä, minkä jälkeen hän on toiminut niin televisiojuontajana, tuottajana, radiotyön opettajana kuin yrittäjänäkin. Tällä hetkellä Siltala työskentelee pääasiassa radiojuontajana Iskelmä-kanavalla ja johtaa omaa MikSi entertainment-yritystään. Radiojuontajana toimenkuvaan kuuluu myös Iskelmäristeilyjen juontaminen. Miksi entertainment taas työllistää Siltalaa radiotyön lisäksi lähinnä musiikkialalla ja tuotantohommissa.

Yrittäjyyden ja freelancerina toimimisen parhaiksi puoliksi Siltala listaa vapauden tehdä mitä haluaa, työn monipuolisuuden ja vastuun. Negatiivisia puolia alassa taas on epävarmuus töiden saamisen osalta, hallinnollinen puoli, vastuu ja rutiinien puute. Alalla yrittämiseen tarvitaan Siltalan mukaan ensisijaisesti kykyä heittäytyä. Muita hyviä ominaisuuksia ovat aloitteellisuus, sosiaalisuus, mukautuminen, halu oppia ja kehittyä sekä kyky tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet. Näiden ominaisuuksien kautta verkostoituminen on helppoa ja luontevaa ja näin myös töitä riittää.

Radiotyöt painottuvat Siltalan osalta kesään, kun muut lähtevät lomille. Kaupallisena radiokanavana Iskelmän suurimpia haasteita on kilpailukyvyn säilyttäminen niin muihin kanaviin kuin kaikki muihin medioihinkin nähden. Samalla kuitenkin pitäisi säilyttää kanavan persoonallisuus.

Radiotyön haasteet ja monipuolisuus olivat osaltaan yllättäviäkin. Radio voi olla kuulijalle kaikkea ystävän ja kaupan väliltä. Tottuneena puhujana Siltala tuli lähelle kuulijaa ja esitti asiansa selkeästi, joten luento jäi mieleen positiivisena kokemuksena.  

Elokuva: 21 tapaa pilata avioliitto

Suomalaista elokuvakaartia edustava 21 tapaa pilata avioliitto humoristinen kuvaus ihmisten epäonnistuneista avioliitoista. Elokuvan päähenkilö, väitöskirjaansa valmisteleva Saara Manner (Armi Toivanen) haastattelee naimisiin meneviä pareja hääpäivänä ja tästä eteenpäin vuoden välein. Hänen itsensä mielestä pitkään jatkuva avioliitto on nykyihmiselle täysin luonnoton tila ja hän luokitteleekin omat ihmissuhteensa joko ystävyys- tai seksisuhteiksi. Parisuhde ei ole vaihtoehto lainkaan.

Kun Mantereen assistentti irtisanoo itsensä, täytyy tämän hankkia uusi avustaja. Apuansa tarjoaa Jouni (Aku Hirviniemi), joka pian vaihtaa vainoharhaisen vaimonsa Mantereen radioennustuksia tekevään ystävään Ainoon (Essi Hellén). Jounin kautta Manner itse tutustuu perheenisään Aleksiin (Riku Nieminen), joka sekoittaa hänen elämänkatsomuksensa täysin. Jotta kuvio ei säilyisi näin yksinkertaisena, Mantereen elämää ovat sekoittamassa myös hänen vuosia sitten eronneet vanhempansa, jotka onnistuvat saamaan aikaan yllättävää draamaa.

Elokuvan on käsikirjoittanut Johanna Vuoksenmaa ja tuottanut Riina Hyytiä, jotka ovat onnistuneet luomaan viihdyttävän tarinan, joka varmasti pistää jokaisen miettimään omia parisuhdeongelmiaan.

Ajankäyttö uusiksi?

Nelikymppinen nainen saapuu töistä kotiin, keittää kupin kahvia ja asettuu sitten sohvalle ”lepuuttamaan silmiään”, valittaen samalla kuinka joutui koko päivän istumaan eri kokouksissa ja keskittyminen ei saanut herpaantua hetkeksikään. Samalla naisen teini-ikäiset lapset ahertavat läksyjensä parissa, lukevat englannin sanakokeeseen ja juoksevat pää kolmantena jalkana ympäri asuntoa ehtiäkseen treeneihin.

Eräs mies kerran sanoi, että vuorokausi tulisi jakaa kolmeen kahdeksan tunnin jaksoon. Ensimmäiset kahdeksan tuntia ovat nukkumista varten, toiset kahdeksan tuntia tulisi pyhittää koululle tai työnteolle ja viimeinen jakso on vapaa-aikaa varten. Nykynuoren, tai varsinkin lukiolaisen, on kuitenkin vaikea toteuttaa tätä elämänohjetta. Usein koulu syö aikaa vapaa-ajan ja nukkumisen jaksoista, mikä vaikuttaa niin henkiseen kuin fyysiseenkin jaksamiseen.

Yläasteella läksyjä alkaa kertyä oppilaalle jo ihan kiitettävissä määrin. Se kuitenkaan ei ole mitään verrattuna lukioon, kun lähes kaikki mekaaninen oppiminen jätetään opiskelijan vastuulle. Tunneilla käydään asia teoriassa, mutta aika menee vain muistiinpanojen kirjoittamiseen ja opettajan kuuntelemiseen. Oppiakseen ihmisen kuitenkin tarvitsee itse tehdä ja kokeilla. Läksyjen tekemiseen lukiolaisella menee helposti kaksikin tuntia ja siihen kun lisätään vielä kotiesseet ja äidinkielentunneille luettavat romaanit, kertyy tunteja useampi. Monilla koulumatkoihinkin menee vähintään puoli tuntia, eikä ruuhkabusseissa oikein lukeminenkaan suju.

Useimmilla lukioikäisillä on ainakin yksi harrastus, tosin monet harrastavat urheilun ohella myös esimerkiksi jonkin instrumentin soittoa tai erilaisia kerhoja. Harrastuksiin saa siis helposti uppoamaan useita tunteja vuorokaudessa. Urheiluharjoituksiakin on usein kolmisen kertaa viikossa, joskus viisikin kertaa ja päälle viikonloppujen pelireissut. Soittoharjoituksista saattaa sentään selvitä puolessakin tunnissa.

Tästä äkkiä ynnäilemällä saadaan, että vuorokaudessa täytyisi olla vähintäänkin pari tuntia enemmän kuin siinä todellisuudessa on, jotta kaikki velvollisuudet saataisiin tehtyä. Levätäkin pitäisi jossain välissä. Voisiko ratkaisu olla se, että koulut päivittyisivät tälle vuosisadalle ja teoreettisen opetuksen ohella tehtäisiin myös käytännön harjoituksia ja näin ollen läksyjä tulisi vähemmän?

Ei ole koiraa kokoon katsominen

Neljätoistavuotias Vivika Ylönen omistaa itsensä kokoisen koiran, Tiibetinmastiffi Miton. Ei, se ei ole "oma koira", jonka hoitoon koko perhe osallistuu, vaan täysin Vivikan vastuulla. "Olen itse kouluttanut Miton mummuni avustuksella. Hän kertoi, mitä koiralle kannattaa opettaa ensimmäisenä ja miten se oppii parhaiten." Ennen koiran hankkimista Vivika ammensi tietoa koirakirjoista ja -lehdistä parin vuoden ajan. "Olen aina ollut eläinrakas ja olen omistanut vuosien varrella useita kaneja ja nyt omistan Miton lisäksi kaksi akaattikotiloa."

Mikä sitten saa neljätoistavuotiaan haluamaan itsensä kokoisen koiran? Eikö tyttöä pelota yhtään? "Halusin Tiibetinmastiffin, koska ne ovat suuria, mutta lempeitä ja suojelevaisia omiaan kohtaan. Kun kävin katomassa pentuetta, pelkäsin ensin kasvattajan koiria, kun ne haukkuivat", Vivika kertoo. "Ihastuin kuitenkin heti tähän rotuun, kun autosta päästyäni vastaan juoksi kolmetoista pientä pentua". Pentua lähdettiin hakemaan varta vasten Imatralta, aivan Venäjän rajan tuntumasta asti. "Halusin koiran nimenomaan tältä kasvattajalta, koska hän vastaili kysymyksiini ystävällisesti, vaikka tiesikin minun olevan alaikäinen" Vivika selittää. Hän kertoo myös, että kasvattaja vaikutti hyvin luotettavalta ja siksi Vivika ja hänen isänsä olivat valmiita matkustamaan niinkin pitkälle hakemaan taloon uutta perheenjäsentä.

"Minun piti ensin itse maksaa koira. Säästin siihen rahaa useamman vuoden ajan, vaikka sainkin luvan koiran hankkimiseen vasta noin vuosi sitten. Isäni kuitenkin osti sen minulle." Viisikymmenkiloisesta koirasta koituu tottakai myös muita kuluja, jotka Vivikan isä on valmis maksamaan, mikäli tämä itse hoitaa koiran. "Alusta asti sovittiin, että hoidan koiran kokonaan itse. Herään aamuisin ruokkimaan Miton ennen kouluunlähtöä ja illalla lenkitän sen ja leikin sen kanssa", Vivika kertoo.

Koiran koosta ei Vivikan mukaan ole koitunut haittaa. "Välillä se karkaa meidän pihasta ja sitten joudun hakemaan sen naapureiden tontilta." Onneksi naapurit eivät kuitenkaan pelkää Mitoa, toisin kuin monet vastaantulevat koiranomistajat. "Monet pelkäävät päästää omia koiriaan lähelle Mitoa, koska he luulevat sen olevan vaarallinen. Todellisuudessa Mito kuitenkin tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Sen leikit vaan ovat vähän rajuja", Vivika selittää.

Tulevaisuus koiranomistajana on Vivikalle vielä vähän epäselvää. "Mito on kuitenkin vasta vuoden vanha pentu, joten se elää vielä kymmenisen vuotta. Kun muutan pois kotoa, otan sen ehkä mukaan, tai ehkä jätän sen pitämään seuraa isälleni", Vivika kertoo.

Videokurssi 1

Ajattelin jakaa tän meidän videokurssityön täälläkin. Keskustelua se on herättänyt ja kommentteja, niin negatiivisia kuin positiivisiakin, on sadellut. 

Ruokariippuvuus

Keskustelupalstoilla törmää nykyään yhä useammin ja useammin aiheeseen ruokariippuvuus. Mitä se sitten on? Usein tämä jatkuva ylensyöminen johtuu ihmisen yrityksestä hallita tunteitaan. Syödään ahdistukseen, iloon, suruun.. Ruoka voi tutkimusten mukaan aiheuttaa psyykkistä riippuvuutta, mutta erityisesti sokeri voi aiheuttaa myös jonkinasteista fyysista riippuvuutta.

Ruoka ja syöminen liitetään lähes aina myös yhdessäoloon ja rentoutumiseen. Lähdetään kavereiden kanssa elokuviin, puolison kanssa käydään ravintolassa tai vietetään rentoa koti-iltaa juoden viiniä ja syöden herkkuja, juhlissa syödään..

Stressin tai ahdistuksen lievittämiseen syöminen on ihan hyvä ja terveellinen vaihtoehto, sillä useat tarttuvat siinä tilanteessa päihteiden tuomaan "hyvään oloon". Kun syömällä on kerran saatu stressi pois, liitämme syömisen hyvään oloon. Näin syntyy kierre, jossa aina stressaantuessamme syömme ja haemme uudelleen sitä kerran saavutettua hyvän olon tunnetta.

Jotkut ovat riippuvaisia makeisista tai leivoksista, jotkut suolaisista herkuista ja joillekin kelpaa mikä tahansa ruoka himon iskiessä. Ruokariippuvuudesta voi kuitenkin tulla terveydelle haitallinen, jos riippuvainen alkaa lihoa. Niin käykin helposti, kun kierteen alettua tulee ensin pari kiloa, mikä aiheuttaa taas lisää stressiä, jota yritetään lievittää syömällä.

Sokeririippuvuuteen, tai oikeastaan hiilihydraattiriippuvuuteen on alettu kiinnittää huomiota vasta viimevuosina. Nyt siihen on mahdollista saada hoitoakin esimerkiksi tukiryhmän muodossa. Sokeririippuvuuden oireita ovat pitkittynyt väsymys hyvistä yöunista huolimatta, mielialanvaihtelut ja se, että lopettaa makeansyömisen vasta kun kaikki on syöty tai kun vatsa on kipeä ja olo turvonnut.

Oman riippuvuutensa sokeriin voi todeta pitämällä tauon hiilihydraateista ja tarkkailemalla itseään. Mikäli hiilihydraatittoman ajan sisällä huomaa riippuvuuden oireita, on aika tehdä elämäntapamuutos.

Arttu Niemelä, 18, opiskelee kolmatta vuotta audiovisuaalista alaa Tampereen Ammattiopistossa. "Hain Av-alalle, koska minua kiinnosti kaikki meidaan liittyvä, erityisesti elokuva- ja tv-puoli" Arttu kertoo. Hän kiinnostui av-alasta vasta yhdeksännen luokan talvella, kun sai koulussa eteensä ammattivalinta-oppaan. Tutustumiskäynti Rollikalla vain lisäsi kiinnostusta alaa kohtaan. Muita kouluvaihtoehtoja hänellä ei oikein ollutkaan, ainoastaan lukio ensimmäisellä varasijalla.

Koko opiskeluajan Artun suurimpana kiinnostuksenkohteena on pysynyt elokuva- ja tv-ala. "Lähinnä elokuvaohjaajan työ on ollut sellainen pieni haave johon haluaisin erikoistua, jos sellainen on mahdollista". Artun unelma olisi päästä Hollywoodin isoihin ympyröihin menestyneenä elokuvaohjaajana, mutta sinne on vielä matkaa. Valmistujaisia vietetään keväällä 2012 ja sen jälkeen Arttu suunnitteli käyvänsä armeijan ja jatkavansa opintojaan ammattikorkeakoulussa. "Siitä eteenpäin en itse asiassa tiedä tarkalleen vielä, mutta onhan minulla tässä aikaa miettiä."

Mielenkiintoisimpia projekteja opintojen aikana ovat Artun mielestä olleet erilaiset monikameraprojektit. "Mielestäni se kuvastaa hieman työelämän touhua" Arttu perustelee. Hän kertoo myös lyhyetelokuvaprojektien jääneen mieleen, koska niissä voi päästää mielikuvituksensa valloilleen. "Saamme itse keksiä idean lyhytelokuvaan, tehdä käsikirjoituksen ja niin edelleen. Vain taivas (ja budjetti) on rajana".

Arttu on hyötynyt koulussa oppimistaan asioista myös vapaa-ajalla. Ennen opintojen aloitusta hän ei omien sanojensa mukaan tiennyt "mistään mitään", mutta nyt hän osaa käsitellä kuvia, editoida videoita, tehdä nettisivuja... Lisäksi hän on oppinut käsittelemään laitteita, nyt hän osaa esimerkiksi asettaa kameran säädöt niin että ne tekevät kuvasta hyvän ja niin että sitä on helppo käsitellä jälkeenpäin.

Media-alan kovasti kohuttu työtilanne arveluttaa Arttua hieman. "Meille ei ole varmaa työpaikkaa tiedossa, joten meidän on tehtävä joko hyvä ensivaikutelma työharjoittelussa, että saisimme töitä sieltä, tai sitten ryhdymme yrittäjiksi". Kolmantena vaihtoehtona on hakea työtä jostain ihan muualta kuin media-alalta. Koskaan Arttua ei ole kuitenkaan kaduttanut se, että hän haki juuri tälle alalle. "Kakkosvuonna oli pieniä epäilyksiä siitä, olenko oikealla alalla, mutta kun rupesin miettimään, mitä kaikkea tämä ala pystyy antamaan minulle, tulin siihen tulokseen että tämä on minun juttuni".