Nelikymppinen nainen saapuu töistä kotiin, keittää kupin
kahvia ja asettuu sitten sohvalle ”lepuuttamaan silmiään”, valittaen samalla
kuinka joutui koko päivän istumaan eri kokouksissa ja keskittyminen ei saanut
herpaantua hetkeksikään. Samalla naisen teini-ikäiset lapset ahertavat
läksyjensä parissa, lukevat englannin sanakokeeseen ja juoksevat pää kolmantena
jalkana ympäri asuntoa ehtiäkseen treeneihin.
Eräs mies kerran sanoi, että vuorokausi tulisi jakaa kolmeen
kahdeksan tunnin jaksoon. Ensimmäiset kahdeksan tuntia ovat nukkumista varten,
toiset kahdeksan tuntia tulisi pyhittää koululle tai työnteolle ja viimeinen
jakso on vapaa-aikaa varten. Nykynuoren, tai varsinkin lukiolaisen, on
kuitenkin vaikea toteuttaa tätä elämänohjetta. Usein koulu syö aikaa vapaa-ajan
ja nukkumisen jaksoista, mikä vaikuttaa niin henkiseen kuin fyysiseenkin
jaksamiseen.
Yläasteella läksyjä alkaa kertyä oppilaalle jo ihan
kiitettävissä määrin. Se kuitenkaan ei ole mitään verrattuna lukioon, kun lähes
kaikki mekaaninen oppiminen jätetään opiskelijan vastuulle. Tunneilla käydään
asia teoriassa, mutta aika menee vain muistiinpanojen kirjoittamiseen ja
opettajan kuuntelemiseen. Oppiakseen ihmisen kuitenkin tarvitsee itse tehdä ja
kokeilla. Läksyjen tekemiseen lukiolaisella menee helposti kaksikin tuntia ja
siihen kun lisätään vielä kotiesseet ja äidinkielentunneille luettavat romaanit,
kertyy tunteja useampi. Monilla koulumatkoihinkin menee vähintään puoli tuntia,
eikä ruuhkabusseissa oikein lukeminenkaan suju.
Useimmilla lukioikäisillä on ainakin yksi harrastus, tosin
monet harrastavat urheilun ohella myös esimerkiksi jonkin instrumentin soittoa
tai erilaisia kerhoja. Harrastuksiin saa siis helposti uppoamaan useita tunteja
vuorokaudessa. Urheiluharjoituksiakin on usein kolmisen kertaa viikossa, joskus
viisikin kertaa ja päälle viikonloppujen pelireissut. Soittoharjoituksista
saattaa sentään selvitä puolessakin tunnissa.
Tästä äkkiä ynnäilemällä saadaan, että vuorokaudessa
täytyisi olla vähintäänkin pari tuntia enemmän kuin siinä todellisuudessa on,
jotta kaikki velvollisuudet saataisiin tehtyä. Levätäkin pitäisi jossain
välissä. Voisiko ratkaisu olla se, että koulut päivittyisivät tälle
vuosisadalle ja teoreettisen opetuksen ohella tehtäisiin myös käytännön
harjoituksia ja näin ollen läksyjä tulisi vähemmän?
